Kaukaniemi

Kaukaniemen alue on metsittynyttä entistä peltoa. Maastoa hallitsee Sonnivuori, kallio joka kohoaa useidein metrian korkeudelle viereisen Kaukajärven pinnasta. Kaukaniemessä on ollut vuosina 1905-1975 Kaukajärven kartano, jonka rakennuttajana toimi pankinjohtaja Bertel Grahn, joka itse oli viettänyt lapsuutensa järven toisella puolella Haiharan kartanossa. Kartanoa paranneltiin, ja 1909 valmistui tamperelaisarkkitehti Wiwi Lönnin suunnittelemat jugend-tyyliä noudattavat laajennusosat ja muutokset. Bertel Grahn kuoli vuonna 1940, ja kaupunki lunasti maat. Kartanon päärakennus purettiin vuonna 1975. 
Historiasta kiinnostuneille suosittelen seuraavaa dokumenttia: http://www.tampere.fi/ytoteto/aka/nahtavillaolevat/8455/selvitykset/8455_vehmainen_kaukaniemi_kulttuurihistoria.pdf

Mielestäni Kaukaniemen tunnelmassa on jotain maagista. Koivukujaa kävellessä tuntee paikan historian läsnäolon. Sonnivuori kohoaa talvi-aikaan unenomaisesti puiden takaa, ja rauniot muistuttavat ajanhampaasta, joka puristaa menneisyyden paikat ja tapahtumat muistoiksi tuleville sukupolville.

Kartanolle johtava Koivukuja

Kartanolle johtava Koivukuja erottuu nykyäänkin selkeästi ympäristöstään. 

Pirttirakennusten jäänteitä.

 Sonnivuoren pohjoispuolella on jälkiä kartanon useista pirttirakennuksista, joista on nykyään jäljellä kivijalat.

Portaat Sonnivuorelle

Päärakennuksen raunioita

Veden alle vajonnut laituri järven rannassa

Maisema Sonnivuorelta etelään talvella...

...ja keväällä.

Sonnivuori hallitsee maisemaa. Vanhoissa valokuvissa paljas Sonnivuori on selkeästi silmiinpistävä maamerkki Kaukajärven pohjoisrannalla, siinä missä etelärannan rinne kohoaa järven koko pituudelta jyrkästi useiden metrien korkeuksiin. Sonnivuoren päällä on aikoinaan ollut puinen paviljonkimainen näkötorni, ja sen kivijalat ovat yhä nähtävissä Sonnivuoren huipulla.